Erottelu rekisteröityjen parisuhteiden ja avioliittoon vihittyjen ihmisten välillä on rakenteellista, lainsäädännöstä johtuvaa syrjintää, toteaa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Pia Puu Oksanen Amnestyn Suomen osastosta.

Tasa-arvoista avioliittolakia voidaan perustella kansainvälisillä ihmisoikeussopimuksilla, joiden keskeisenä lähtökohtana on syrjinnän kielto. Valtioiden väliset ihmissoikeussopimukset ovat oikeudellisesti velvoittavia. Oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ovat yksi sopimusten perusoikeuksista.

– Amnestyn kanta on, että siviiliavioliiton solmimista koskevat säännökset eivät saa asettaa parisuhteita tai perheitä eriarvoiseen asemaan seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen perusteella. Sukupuoleen perustuvan syrjinnän kielto koskee myös sukupuolivähemmistöjä, Pia Puu Oksanen sanoo.

Suomi on sitoutunut edistämään YK:n ihmisoikeusjulistuksessa mainittuja oikeuksia ja velvollisuuksia. Lisäksi Suomea velvoittavat Suomen allekirjoittamat ihmisoikeussopimukset kuten kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus eli niin sanottu KP-sopimus. KP-sopimuksessa korostetaan, että siihen kirjatut oikeudet kuuluvat yhtäläisesti kaikille ihmisille. Oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe on kirjattu muun muassa ihmisoikeusjulistuksen 16 artiklaan ja KP-sopimuksen 23 artiklaan.

Vuonna 1994 YK:n ihmisoikeuskomitea tarkensi, että valtioiden velvollisuus on suojella kaikkia asukkaitaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvasta syrjinnästä. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten lisäksi Suomi on omassa ulko- ja ihmisoikeuspolitiikassaan sitoutunut noudattamaan ja edistämään niin sanottuja Jakartan periaatteita, jotka ovat ihmisoikeusnäkökulmasta kaikkein edistyksellisin tulkinta siitä, miten valtioiden on suojeltava kansalaisiaan seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin perusteella tapahtuvalta syrjinnältä.

Amnestyn mukaan jäykästähetero- ja ydinperheoletuksesta olisi syytä päästä eroon, sillä se johtaa rakenteelliseen syrjintään. Erittäin tärkeää on, että kaikki perheitä kohdellaan lain edessä yhdenvertaisesti.

– Sekä YK:n ihmisoikeuskomitea että lasten oikeuksien komitea ovat omissa kannanotoissaan painottaneet, että perhekäsitteen joustava määrittely purkaa syrjiviä rakenteita, Oksanen kertoo.

– Avioliiton solmimisen on oltava mahdollista myös silloin, kun liitosta muodostunut perhe ei vastaa yhteiskunnassa vallalla olevaa perhekäsitystä.

Keskustelussa unohtuu helposti, että tasa-arvoinen avioliittolaki parantaisi myös transsukupuolisten ihmisten asemaa. Nykylainsäädännön mukaan sukupuolensa korjannut henkilö ei voi jatkaa avioliittoa puolisonsa kanssa.

Vaikka avioliitto-oikeuden puuttuminen saattaa vaikuttaa pieneltä murheelta maailman ihmisoikeustilannetta  tarkasteltaessa, aihetta ei ole syytä painaa villaisella. Suomessa kukaan ei joudu vangituksi seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin takia. Silti tasa-arvoinen avioliittolaki on tärkeä ihmisoikeuskysymys. Vedotessaan australialaisiin poliitikkoihin vuonna 2011 Amnestyn pääsihteeri Salil Shetty totesi, että syrjivä laki johtaa syrjiviin asenteisiin kodeissa ja kouluissa asti.

– Kyse on sen tunnustamisesta, ettei syrjintää, välillistä tai välitöntä sallita Suomessa missään muodossa, Pia Puu Oksanen toteaa.

 

Teksti: Marikki Nykänen

Kirjoitus perustuu Pia Puu Oksasen antamaan asiantuntijalausuntoon.